Llorente jättää Espanjan maajoukkueen

Llorente ei jäänyt selittelemään pitkään. Viesti oli lyhyt ja suora: aika on tullut, ja päätös on hänen omansa, ei sidoksissa siihen mitä kentällä tapahtui tai jäi tapahtumatta.

Se on harvinainen tapa lopettaa maajoukkueura. Yleensä pelaajat vetäytyvät joko pettymyksen tai suurten juhlien jälkimainingeissa, jolloin tunteet ohjaavat aikataulua. Llorente teki toisin: hän lyöi lukon päätökseensä etukäteen, eikä antanut turnauksen kulun muuttaa mieltään suuntaan tai toiseen.

Ura, joka kesti odotettua pidempään

Llorente ei ollut se pelaaja, joka nousi maajoukkueeseen nuorena ihmelapsena ja jäi sinne automaattisesti vuosikymmeneksi. Hän rakensi paikkansa kovalla työllä Atléticossa Diego Simeonen alaisuudessa, ja se välittyi myös maajoukkuepeliin: juoksuvoimaa, työtä molempiin suuntiin, ja kykyä ratkaista ottelu yhdellä räjähtävällä juoksulla puolustuksen selän taakse.

Se on ominaisuus, joka ei aina näy tilastoissa mutta näkyy valmentajan silmissä. Espanjan maajoukkuepenkillä on istunut viime vuosina useampi valmentaja, ja Llorente on pysynyt kuvassa läpi vaihdosten.

Lopettaa huipulla, ei alamäessä

Se, että Llorente saattoi tehdä tämän päätöksen maailmanmestarina, antaa hyvästeille erityisen painon. Harva pelaaja pääsee valitsemaan lopettamisajankohtansa juuri sinä hetkenä, kun kaikki on parhaimmillaan. Llorente teki sen tietoisesti, ja kertoi itse, että ajankohta ei riippunut lopputuloksesta.

Se on myös menetys Espanjalle. Keskikentän syvyys on ollut maajoukkueen valttikortti viime vuosina, ja Llorenten kaltainen pelaaja, jonka ei tarvitse olla lehtiotsikoissa joka viikko toimiakseen joukkueen hyväksi, ei korvaannu yhdellä nimellä.

Atlético Madridissa arki jatkuu ennallaan. Seurauran suhteen Llorente ei ole antanut viitteitä muutoksista, ja huomio kääntyy nyt siihen, ketä Espanjan valmennusjohto nostaa hänen sarkansa jatkajaksi.