Pelé oli enemmän kuin maalintekijä, ja numerot todistavat sen

Ei kymppi eikä ysi, vaan molemmat

Pelé itse kuvasi parasta rooliaan hyökkääjän takana pelaavaksi kokoojaksi, ei puhtaaksi maalintekijäksi. Käytännössä hän oli molempia yhtä aikaa: pystyi tekemään maalin kummallakin jalalla, mutta yhtä lailla avaamaan tilaa juoksuillaan tai syöttämään viimeisen palan. Puolustajalle tämä tarkoitti mahdotonta valintaa. Jos vartioit häntä tiukasti, hän räjähti selän taakse nopeudella, jota harva puolustaja pystyi seuraamaan. Jos annoit tilaa, hän sakkasi pallon jalkojensa alle ja ratkaisi pelin itse.

Pääpeli, joka ei näy maalitilastossa

Brasilian MM-finaali Italiaa vastaan vuonna 1970 on tästä paras esimerkki. Pelé oli jo ohittanut urheilullisen huippunsa ja yleisö epäili häntä, mutta hän avasi maalin ikonisella pääosumalla ja teki myöhemmin toisen pääsyötön Jairzinholle. Pääpeli, voima ja ajoitus olivat osa samaa pakettia kuin dribblaus ja syöttötarkkuus, ja juuri se teki hänestä uhan joka tilanteessa kentällä.

Vaikutus joukkuetovereihin

Yksi Pelén harvinaisimmista piirteistä oli se, miten hän teki muista parempia ilman, että itse otti kaiken tilan. Jairzinho ja Rivellino pelasivat uransa parhaan jalkapallonsa Pelén rinnalla eivätkä koskaan toistaneet samaa tasoa ilman häntä. Monen suuren pelaajan vierellä joukkuetoverit joutuvat tekemään tilaa tähdelle ja sopeutumaan hänen rytmiinsä. Pelén kohdalla tilanne oli usein päinvastainen: hän tarvitsi niin vähän peittoa, että muille jäi enemmän tilaa loistaa.

Numerot, jotka kertovat enemmän kuin maalimäärä

Pelén uran laajuudesta kertoo paremmin voittoprosentti kuin pelkkä maalitili. Arviolta 851 kilpailuottelusta hän hävisi vain noin 145, eli noin 83 prosentissa otteluista joukkue ei hävinnyt. Vielä kovempi luku on arvio siitä, että Pelén pelatessa joukkueen todennäköisyys voittaa turnaus tai sarja oli noin 51,1 prosenttia, lähes kolikonheitto. Tämä ei synny tyhjiössä: Brasilia ja Santos olivat vahvoja joukkueita ilmankin häntä, mutta ero oli silti huomattava, kun Pelé oli mukana verrattuna hänen poissaoloihinsa.

Eurooppa-myytti, joka ei tarkoita heikkoutta

Yksi yleisimmistä vasta-argumenteista on, ettei Pelé koskaan pelannut Euroopassa. Tämä pitää paikkansa, mutta se ei kerro mitään hänen tasostaan, vain urapoluistaan. Arvioidut 143 ottelua, 153 maalia ja 39 syöttöpistettä hänen eurooppalaisissa näytösotteluissaan antavat viitteen siitä, millaisella teholla hän olisi todennäköisesti pelannut mannereella, jos ura olisi vienyt sinne.

Ainoa aito puute

Jos Pelén peliä pitää etsiä yksi todellinen aukko, se on pitkä, avaava syöttö, laji jossa esimerkiksi Kevin De Bruyne, Michel Platini tai Andrea Pirlo ovat historian huippua. Tämä ei kuitenkaan ollut Pelén pelin ydin, ja sen puuttuminen ei horjuta kokonaiskuvaa pelaajasta, joka yhdisti nopeuden, voiman, kaksijalkaisuuden, pääpelin ja pelinluvun tavalla, jota ei ole nähty montaa kertaa jalkapallon historiassa.

Täydellinen hyökkääjä, ei vain maalintekijä

Kun Pelén ura tiivistetään maaleihin ja syöttöihin, menetetään juuri se, mikä teki hänestä poikkeuksellisen: kyky vaikuttaa peliin jokaisesta mahdollisesta kulmasta ja tehdä samalla joukkuetoverinsa paremmiksi. Siinä mielessä keskustelu parhaasta pelaajasta kaikkien aikojen listalla ei saisi unohtaa, että Pelé oli maalitykki ja hyökkääjä, jolla ei ollut todellista heikkoutta kentällä.