Miksi vihan pitäisi osua omistajiin, ei Pepiin

Mistä viha oikeasti tulee

Manchester Cityä vastaan on nostettu Valioliigan historian laajin syytelista: yli sata kohtaa talouspelisääntöjen rikkomisesta vuosilta 2009-2018. Se ei ole pieni tekninen juttu sponsorisopimuksen kirjanpidossa. Se on väite siitä, että koko nousu Mestaruusliigan häviäjästä Euroopan hallitsevaksi mahtiin rakennettiin järjestelmällisen harhaanjohtamisen päälle. Kun tuollainen syytelista roikkuu ratkaisematta vuosikausia, kannattajan turhautuminen on ymmärrettävää. Kukaan ei halua kannattaa seuraa, jonka menestys saatetaan myöhemmin julistaa vilpilliseksi.

Miksi Pepiä ei pidä syyttää

Guardiolan taktinen nerous ei ole kiistanalainen asia yhdessäkään analyysissa. Hän sai pelaajat, hän rakensi järjestelmän, hän voitti mestaruudet kentällä. Mutta kysymys siitä, millä rahalla hän sai rakentaa, on täysin eri kysymys, eikä se ole hänen päätettävissään. Pelaajat ja valmentaja toimivat sillä budjetilla, jonka hallinto heille antoi. Jos syytteet osoittautuvat todeksi, vastuu ei ole niiden käsissä, jotka juoksivat ruohikolla, vaan niiden, jotka allekirjoittivat sopimukset toimiston takahuoneessa.

Omistajuus on se, missä vastuu asuu

Syytteet koskevat nimenomaan sitä kautta vuosina 2009-2018, jolloin City muuttui keskinkertaisesta seurasta jättiläiseksi. Se ajanjakso ei ole sattumaa: se on täsmälleen sama ajanjakso, jolloin seuran omistus Abu Dhabista käsin rakensi talousrakenteen, jota nyt tutkitaan. Jos väitteet pitävät paikkansa, kyse on päätöksistä, jotka tehtiin hallituksen tasolla, ei pukukopissa. Fanien suuttumus kuuluu sinne: johtoon, joka allekirjoitti sponsorisopimukset ja hyväksyi kirjanpidon, jota nyt epäillään vääristellyksi.

Miksi poliittinen suoja tekee asiasta vielä kiusallisemman

Kun tapaukseen on sekoittunut myös julkisia puolustuspuheenvuoroja seuran ulkopuolelta, aina paikallispoliitikoista muusikkoihin, kuva monimutkaistuu entisestään. Mitä korkeammalta puolustus tulee, sitä oudommalta näyttää, jos seura samaan aikaan kieltäytyy myöntämästä mitään keskellä satojen syytekohtien listaa. Fanin kannalta tämä yhdistelmä, viattomuuden julistaminen ja vaikutusvaltaisten äänien tuki, voi tuntua siltä kuin ongelma yritettäisiin puhua pois sen sijaan että se selvitettäisiin.

Mihin viha pitäisi suunnata

Jos ja kun ratkaisu lopulta tulee, sen vaikutukset voivat olla paljon raskaammat kuin sakko. Osa brittitoimittajista on jo vaatinut äärimmäistä linjaa: mestaruuksien riisumista ja putoamista sarjaportaissa. Riippumatta siitä, toteutuuko tuo skenaario, fanin kannattaa muistaa yksi asia: rangaistus, jos se tulee, ei kohdistu Guardiolaan eikä pelaajiin henkilökohtaisesti, vaan seuraan instituutiona, jonka omistajat rakensivat järjestelmän, jota nyt tutkitaan. Viha, joka osuu kentälle, osuu väärään kohteeseen. Viha, joka osuu hallituksen pöytään Etihadilla, osuu sinne missä päätökset tehtiin.