Guardiolan City: nero vai kuvitteellinen budjetti?

Kysymys ei ole Guardiolan taidosta

Kukaan järkevä ei väitä, että Pep Guardiola olisi huijari valmentajana. Barcelonan tiki-taka, Bayern Münchenin dominanssi, Cityn myöhempi hallitsevuus: kaikki tuo on oikeaa jalkapalloa, oikeilla kentillä pelattua. Mutta valmentajan nerous ja seuran rahoituspohja ovat kaksi eri asiaa, ja Cityn tapauksessa ne on sotkettu tarkoituksella yhteen.

Premier League syyttää Cityä yli sadasta rikkomuksesta vuosilta 2009-2018. Se ajanjakso ei ole sattumaa: se kattaa täsmälleen vuodet, jolloin Guardiola saapui seuraan ja rakensi joukkueen, joka on sittemmin voittanut lähes kaiken voitettavan Englannissa ja Euroopassa.

Mitä tapahtuu, jos piilotettu raha poistetaan

Syytösten ydin on yksinkertainen: Abu Dhabin omistajien väitetään kanavoineen sponsorirahaa seuran kirjanpitoon naamioituna tulona, jotta City näyttäisi täyttävän UEFAn ja Valioliigan talouden tasapainosäännöt, vaikka todellisuudessa rahavirta tuli suoraan omistajilta.

Jos tämä naamioitu pääomanlisäys vähennetään laskuista ja Cityn tilejä oikaistaan Guardiolan ensimmäisestä kaudesta eteenpäin, seuran liikevaihdon olisi syytösten mukaan pitänyt olla Valioliigan kuudenneksi suurin. Kuudes sija liikevaihdossa tarkoittaa seuraa, joka elää suunnilleen samoilla eväillä kuin Mauricio Pochettinon Tottenham: lahjakkaita pelaajia, mutta ei rajatonta budjettia transfermarkkinoilla eikä infrastruktuurissa.

Olisiko Guardiola edes tullut Englantiin

Tästä seuraa kiusallisempi kysymys kuin pelkkä kirjanpito. Jos Cityn olosuhteet olisivat syytösten tultua oikaistuiksi vastanneet Tottenhamin tasoa, olisiko Guardiola ylipäätään valinnut seuran vuonna 2016? Valmentaja, joka oli juuri johtanut Barcelonaa ja Bayernia, kahta eurooppalaisen jalkapallon instituutiota, tuskin olisi lähtenyt rakentamaan keskikastin projektia ilman varmuutta siitä, että rahahanat ovat auki.

Jos syytökset pitävät paikkansa, on epätodennäköistä, että City olisi edes ehtinyt rakentaa kentän ulkopuolisia ja sisäisiä perusrakenteita, jotka tekivät seurasta houkuttelevan kohteen Guardiolalle ylipäätään. Hänen oma sopimuksensa, joukkue jonka hän peri, ja joukkue jonka hän myöhemmin kokosi, eivät tässä skenaariossa olisi olleet rahoitettavissa ilman kyseisten sääntöjen kiertämistä.

Kadonnut vastaus

Jos syytökset pitävät paikkansa, City pelasi vuosia fantasiajalkapalloa siinä mielessä, että seuran taloudellinen todellisuus ei vastannut sen kirjanpitoa. Ja juuri tämä mahdollisuus vie meiltä vastauksen kysymykseen, jota moni on pohtinut Guardiolan Barcelona- ja Bayern-kausista lähtien: miten hän pärjäisi seurassa, joka ei kuulu vakiintuneeseen eliittiin tai äskettäin rikastuneisiin omistajaklubeihin?

Sitä emme koskaan saa varmasti tietää, ennen kuin kurinpitolautakunta antaa ratkaisunsa. Guardiola rakensi Cityssä koneen, joka voitti kaiken. Jos syytökset pitävät paikkansa, kone rakennettiin osin piilotetulla polttoaineella. Hänen taktinen perintönsä säilyy koskemattomana riippumatta lopputuloksesta, mutta kertomus siitä, että hän todisti jotain uutta valmentajan rajattomasta nerostaan vähäisemmillä resursseilla, lepää sen varassa, mitä lautakunta lopulta päättää.