City ja kahdeksan mestaruutta: näin vaatimus toimisi käytännössä

Mistä vaatimus ponnistaa

Manchester City on ollut Valioliigan hallitseva voima yli vuosikymmenen, ja samaan aikaan seuraa vastaan on ollut vireillä laaja tutkinta väitetyistä rahoitussääntöjen rikkomuksista. Kun seura on samaan aikaan voittanut mestaruuden toisensa jälkeen, osa kommentaattoreista näkee tilanteen yksinkertaisena: jos rikkomukset ovat todellisia ja systemaattisia, myös menestys on rakennettu väärin perustein. Siitä syntyy vaatimus äärimmäisestä rangaistuksesta, kahdeksan mestaruuden riisumisesta ja putoamisesta.

Tunteen tasolla vaatimus on looginen. Jos joukkue on kilpaillut epäreilulla edulla vuosikaudet, pelkkä sakko tuntuu naurettavan pieneltä hinnalta siitä, mitä on voitettu. Mutta jalkapallon kurinpitojärjestelmä ei toimi tunteen vaan menettelyn kautta, ja se tekee eron olennaiseksi.

Miksi mestaruuksien riisuminen ei ole yksinkertaista

Valioliigan omat säännöt antavat riippumattomalle komissiolle valtuudet määrätä sakkoja, pisterangaistuksia tai jopa sarjaporrasta koskevia seuraamuksia, jos rikkomus todetaan. Mutta tällainen prosessi etenee tapaus kerrallaan, todisteet punnitaan yksitellen, ja rangaistuksen pitää olla suhteessa siihen, mitä juuri kyseisessä asiassa on näytetty toteen. Kahdeksan mestaruuden mitätöinti tarkoittaisi käytännössä sen väittämistä, että jokainen niistä kausista oli suoraan seurausta rikkomuksista, ei vain sitä, että seuran kirjanpidossa oli epäselvyyksiä.

Se on aivan eri asia kuin todeta, että seura on rikkonut sääntöjä. Urheiluoikeudessa syy-yhteyden osoittaminen mestaruuden ja yksittäisen kirjanpidollisen rikkeen välillä on äärimmäisen vaikeaa, ja liigat ovat historiallisesti hyvin varovaisia lähtemään sille tielle, koska se avaisi oven loputtomille valituksille jokaisesta menneestä kaudesta.

Vertailukohtia muualta

Jalkapallon historiassa on esimerkkejä pisterangaistuksista ja jopa alempaan sarjaan pudottamisesta talousrikkeiden takia, Italiassa Juventus koki pisteseuraamuksia 2000-luvun skandaalin jälkeen. Mutta täydellinen mestaruuksien pyyhkiminen historiasta on paljon harvinaisempi toimenpide, ja silloinkin se on koskenut yksittäisiä kausia, ei koko aikakautta. Kahdeksan mestaruuden riisuminen kerralla olisi ennenkuulumatonta koko eurooppalaisen jalkapallon mittakaavassa.

Mitä oikeasti on todennäköistä

Realistisin skenaario, jos rikkomukset todetaan, on sakko ja mahdollisesti pisterangaistus tulevalle tai käynnissä olevalle kaudelle, ei taannehtiva mestaruuksien mitätöinti. Liigat suosivat eteenpäin katsovia seuraamuksia, koska ne ovat helpompia toimeenpanna ja aiheuttavat vähemmän oikeudellista kaaosta. Putoaminen sarjaportaissa on teoriassa mahdollinen rangaistus säännöstössä, mutta sen käyttöön ottaminen jättiseuraa vastaan olisi valtava presedentti, jonka seuraukset ulottuisivat pitkälle yli yhden klubin.

Miksi vaatimus silti elää

Se kertoo enemmän yleisön turhautumisesta kuin oikeudellisesta todennäköisyydestä. Kun tutkinta on venynyt vuosikausia ja seura on samaan aikaan jatkanut voittamista, halu nähdä dramaattinen lopputulos kasvaa. Mutta jalkapallon kurinpito ei toimi symbolisen oikeudenmukaisuuden vaan todistetun näytön varassa, ja se ero on juuri se, minkä vuoksi kahdeksan mestaruuden riisuminen pysyy enemmän iskulauseena kuin realistisena lopputulemana.