Yamal ja Olise jättävät muut laitapelaajat kauas taakseen

Numerot puhuvat karua kieltä

Kaudella 2025/26 tähän mennessä Lamine Yamal on tehnyt 64 maalipistettä: 37 maalia ja 27 syöttöpistettä, joista seitsemän on tullut rangaistuspotkuista. Michael Olise on vielä astetta tuottoisampi: 78 maalipistettä, 39 maalia ja 39 syöttöpistettä, eikä yhtäkään niistä maaleista ole tullut pilkulta. Molemmilla on takanaan jo kolme voitettua pokaalia tältä kaudelta.

Kun verrataan kahta laitapelaajaa, jotka edustavat eri maita ja eri sarjoja, 64 ja 78 maalipisteen luvut eivät ole marginaalisesti parempia kuin muilla, ne ovat eri planeetalta. Kumpikaan ei pelaa keskushyökkääjän paikalla, joten nämä luvut tulevat laidalta sisään leikkaavalla pelaajalla, joka sekä viimeistelee itse että syöttää muille.

Miksi ero on näin iso

Yamalin ja Olisen ylivoima ei selity yhdellä asialla, vaan sillä, että molemmat tekevät käytännössä kaiken oikein samanaikaisesti. Yamal on Barcelonan ja Espanjan keskeisin luova voima: hän vetää vastustajan puolustajat puoleensa, avaa tilaa ja silti löytää itse maalipaikat säännöllisesti. Rangaistuspotkujen osuus hänen maaleistaan kertoo myös siitä, että Barcelona luottaa häneen paineen alla, ei vain avoimessa pelissä.

Olise puolestaan on Bayern Münchenissä rakentanut itsestään täydellisen kaksoisuhan ilman yhtäkään pilkulta tehtyä maalia taustallaan. Se tarkoittaa, että jokainen hänen 39 maalistaan on tullut avoimesta pelistä, mikä on laitapelaajalle poikkeuksellinen määrä. Samalla hänen 39 syöttöpistettään kertovat, ettei hän ole itsekäs viimeistelijä vaan joukkueen keskeisin syöttäjä laidalta käsin.

Missä muut jäävät jälkeen

Muut tunnetut oikeat laitahyökkääjät, kuten Bukayo Saka tai Mohamed Salah, ovat vuosien varrella osoittaneet olevansa maailmanluokkaa, mutta kumpikaan ei ole tällä kaudella yltänyt samaan yhdistelmään maaleja ja syöttöjä samassa suhteessa kuin Yamal ja Olise. Ero ei ole siinä, että muut olisivat huonoja, vaan siinä, että Yamal ja Olise tekevät molempia asioita, maalinteon ja maalintekemisen mahdollistamisen, samanaikaisesti ja jatkuvasti.

Yamalin tapauksessa ikä tekee asiasta vielä absurdimman: hän on jo Espanjan joukkueen kiistaton tähti ja Barcelonan keulakuva, ja Flickin joukkue on kääntänyt katalaanien kauden hänen ympärilleen. Hän ei odota tilaisuuksia, hän luo ne, ja luvut kertovat sen suoraan.

Olisen nousu Bayernissä taas on osoitus siitä, että siirto isosta seurasta toiseen ei aina tarkoita sopeutumisaikaa. Hän on liukunut saksalaisjoukkueen järjestelmään niin saumattomasti, että hänen tuottonsa on noussut jopa Yamalia korkeammalle tällä kaudella.

Kenelle kruunu kuuluu

Jos pitää valita yksi, Olisen raakaa tuottoa on tällä hetkellä vaikea ohittaa: enemmän maalipisteitä, enemmän syöttöjä, eikä yhtäkään rangaistuspotkua selittämässä lukuja. Yamal taas vastaa paineesta ja pelaa keskeisemmässä roolissa isommassa pelissä, Espanjan ja Barcelonan molempien ratkaisijana. Kumpikin argumentti on validi, mutta se tärkein pointti on yhteinen: kolmas nimi tähän keskusteluun ei tällä hetkellä mahdu.