Miksi jalkapalloilijat sylkäisevät veden ulos?

Laidalla odottava vaihtopelaaja nappaa vesipullon, ottaa suuren kulauksen — ja sylkäisee sen suoraan nurmikolle. Katsomosta se näyttää oudolta, ehkä jopa ylimieliseltä. Syy on kuitenkin täysin käytännöllinen.

Mahassa liplattava vesi tuntuu pahalta juostessa. Se on niin yksinkertaista.

Kun pelaaja juoksee täysillä, vatsa liikkuu. Neste siellä sisällä heiluu mukana, ja se voi aiheuttaa kramppeja, pahoinvointia tai vain epämukavan raskaan olon. Ammattipelaaja tietää tämän omasta kehostaan — ei teoriasta, vaan siitä tunteesta, kun vatsa alkaa protestoida kolmannella spurttijuoksulla.

Suun huuhteleminen on kompromissi. Se kostuttaa suun ja kurkun, jotka kuivuvat ensimmäisinä. Se tuntuu hyvältä. Mutta neste sylkäistään ulos ennen kuin se ehtii mahaan asti.

Pelin aikana tilaisuuksia juoda on muutenkin rajallisesti. Pallo ei pysähdy, eikä pelaaja voi vain kävellä vesipulloa hakemaan kesken tilanteen. Tauoilla — puoliajalla tai pelinjohdon pyytämässä katkossa — pelaajat juovat kunnolla. Silloin mahassa oleva neste ei haittaa, koska seuraava spurtti on vasta minuuttien päässä.

On myös tilanne, jossa sama ele tarkoittaa jotain muuta kokonaan. Ramadanin aikana paastoavat muslimipelaajat eivät saa syödä eivätkä juoda auringon noustua. He silti huuhtelevat suunsa pelin aikana — ja sylkäisevät veden pois juuri siksi, ettei paasto rikkoudu. Ele näyttää identtiseltä, mutta syy on uskonnollinen eikä fysiologinen.

Se on hyvä muistutus siitä, että sama liike voi kertoa kahdesta täysin eri asiasta yhtä aikaa.