Miksi jalkapalloilijat käyttävät 'rintaliivejä'?

Pelaaja juoksee pois kentältä vaihdon jälkeen, paita nousee – ja sieltä paljastuu tiukka musta hihaton liivi, jossa on selässä tai rintakehällä pieni kyhmy. Katsomosta se näyttää oudolta. Lähempää se on selvästi jotain teknistä.

Kyseessä on GPS- ja sykeseurantalaite. Ei muuta.

Sensori istuu lapaluiden välissä selän yläosassa tai rintakehällä, ja se mittaa jatkuvasti kaiken oleellisen: kuinka monta kilometriä pelaaja on juossut, millä nopeudella, kuinka rajusti hän on kiihdyttänyt ja jarrunut, ja miten sydän sykkii koko ajan. Data siirtyy reaaliajassa sivulinjan analyytikon ruudulle.

Valmentajat käyttävät lukuja kahdella tavalla. Pelin aikana ne kertovat, kuka alkaa olla tyhjä – kuka kannattaa vaihtaa ennen kuin jalat pettävät. Harjoitusten jälkeen data kertoo, kuinka kovaa kukin pelaaja on todellisuudessa kuormittunut, ei pelkästään sen perusteella, miltä harjoitus näytti sivusta.

Tämä on tärkeää loukkaantumisten ehkäisyssä. Jos pelaajan kuormitus nousee liian nopeasti viikosta toiseen, riski revähtymille kasvaa. Seurantadata antaa valmentajalle konkreettisen syyn keventää tietyn pelaajan harjoitusmäärää – ei mutu, vaan numero.

Laite näyttää rintaliiviltä, koska se on suunniteltu pitämään sensori tarkasti paikallaan juoksun aikana. Löysä taskuratkaisu ei toimisi: sensori heiluisi, ja mittaustarkkuus kärsisi. Tiukka liivi pitää laitteen kiinni kehossa myös taklausten ja suunnanmuutosten aikana.

Yksi asia, jota katsoja ei välttämättä tule ajatelleeksi: liivi ei ole aina päällä otteluissa. Jotkut seurat käyttävät laitetta vain harjoituksissa, toiset myös peleissä. Se riippuu seuran käytännöistä ja siitä, millaista dataa halutaan kerätä missäkin tilanteessa. Harjoitusdataa ja pelidataa voidaan myös vertailla keskenään – näkeekö pelaaja vaivan harjoituksissa todella siirtyvän kentälle ottelupäivänä.