Miksi lapset saattavat jalkapalloilijat kentälle?

Juuri ennen ottelun alkua pelaajat jonottavat käytävälle. Jokaisen vierellä seisoo lapsi – usein seurapaita päällä, silmät suurina. Kun tuomari vihelsi ja joukkueet kävelevät nurmelle, lapsi pitää kiinni pelaajan kädestä koko matkan. Yleisö nousee, musiikki pauhaa, ja lapsi on siinä keskellä kaikkea.

Nämä lapset ovat maskotteja tai englanniksi player escorts. He eivät ole kentällä sattumalta: seura tai turnaus on valinnut heidät etukäteen, ja paikka on usein haettu tai arvottu.

Tarkoitus on kolmiosainen. Lapselle se on elämys, jota ei unohda. Seuralle se on tapa näyttää, että se välittää omasta yhteisöstään – paikallisista junioriseuroista ja kouluista. Ja sponsorille se on näkyvyyttä: moni maskottipaikka rahoitetaan osana markkinointiyhteistyötä, jolloin yhteistyökumppanin logo saattaa näkyä lasten paidassa tai ohjelmassa.

Valinta tapahtuu eri tavoin eri seuroissa. Jotkut tekevät yhteistyötä alueen junioriseurojen kanssa ja antavat vuoron kiertää. Toiset järjestävät kilpailun tai arvonnan, johon voi osallistua sponsorin kautta. Yhtenäistä sääntöä ei ole – käytäntö vaihtelee seurasta ja ottelusta toiseen.

Käytäntö on levinnyt laajalti suuriin otteluihin ja turnauksiin ympäri maailmaa. Syy on yksinkertainen: se toimii. Kuva hymyilevästä lapsesta maailmanluokan pelaajan rinnalla on vahva, ja se kertoo seurasta jotain, mitä pelkkä tulos ei kerro.

Mitä moni ei tule ajatelleeksi: lapsen kokemus ei pääty kentän laitaan. Monissa seuroissa maskotit pääsevät myös lämppäreihin, saavat nimikirjoituksen tai valokuvan pelaajan kanssa. Se on se osa, josta kerrotaan koulussa vielä viikkojen päästä.