Miksi jalkapalloilijat sylkevät veden ulos?

Vaihtopelaaja juoksee kentälle, ottaa vesipullon, huuhtelee – ja sylkäisee. Katsomosta se näyttää oudolta, mutta kentällä se on täysin laskelmoitu liike.

Syy on yksinkertainen: täysi vatsa haittaa juoksemista. Kun peliä on jäljellä puoli tuntia ja jalat alkavat palaa, viimeinen asia mitä haluaa on nestettä löllöttelemässä vatsassa. Huuhtelu kostuttaa suun ja kurkun, mutta neste lähtee ulos eikä sisään.

Siinä on kuitenkin enemmän kuin pelkkä mukavuus. Hiilihydraattipitoinen juoma – sellainen kuin urheilujuomat yleensä ovat – lähettää aivoille energiasignaalin jo pelkän suukosketuksen kautta. Aivot rekisteröivät, että energiaa on tulossa, ja suorituskyky voi parantua, vaikka nestettä ei niellä lainkaan. Keho reagoi lupaukseen, ei vain toimitukseen.

Tämä ei ole pelaajien keksimä kikka. Urheilufysiologit ovat tutkineet ilmiötä, ja se tunnetaan nimellä carbohydrate mouth rinsing – suomeksi hiilihydraattihuuhtelu. Käytännössä se tarkoittaa, että suun reseptorit viestivät aivoille ennen kuin vatsa on ehtinyt tehdä mitään.

Sylkeminen on myös nopein tapa saada hetken helpotus ilman taukoa. Pelaaja ei pysähdy, ei juo kunnolla, ei odota – huuhtelee ja jatkaa. Sekunnit ovat kentällä arvokkaita.

Mikä sitten on se tilanne, jota ei tule ajatelleeksi: pelaaja voi sylkeä ulos myös puhtaan veden, ei vain urheilujuoman. Silloin energiasignaalia ei tule – kyse on vain suun kosteuttamisesta. Hyöty on pienempi, mutta epämukavuus vähenee silti. Jotkut pelaajat tekevät sen tottumuksesta, jotkut tietoisesti. Ei ole yhtä vastausta siihen, kumpi milloinkin on kyseessä.