Neville, Carragher, Keown: liikaa fanibiasia ruudussa?

Miksi asetelma ylipäätään on tällainen

Sky Sports, TNT Sports ja muut suuret yhtiöt palkkaavat asiantuntijoikseen entisiä huippupelaajia, koska heillä on jotain, mitä ulkopuolinen ei voi ostaa: kokemus pukukopista, taktiikkapalavereista ja paineesta ottelupäivänä. Gary Neville pelasi Manchester Unitedissa koko uransa. Jamie Carragher teki samoin Liverpoolissa. Martin Keown puolusti Arsenalin paitaa vuosikausia. Heidät palkataan juuri sen takia, että heillä on syvä tuntemus yhdestä seurasta, ei siitä huolimatta.

Bias on ominaisuus, ei virhe

Kun Neville selostaa Unitedin ottelua, hänen kommenttinsa eivät ole neutraaleja, ja ne eivät ole tarkoitettukaan sellaisiksi. Hän tietää, miltä tuntuu hävitä derby Etihadilla, ja hän tietää, mitä pukukopissa sanottaisiin puolustuksen kolmannesta virheestä. Se tieto ei katoa, vaikka kamera kääntyisi vastustajan puolelle. Ongelma ei ole se, että Neville on puolueellinen, vaan se, miten selkeästi hänen turhautumisensa tai puolustelunsa näkyy ruudussa juuri niissä hetkissä, kun omaa seuraa arvioidaan kriittisesti.

Täysin neutraali selostaja ratkaisisi vain yhden ongelman ja loisi toisen

Jos Sky palkkaisi pelkästään asiantuntijoita, joilla ei ole yhteyttä kumpaankaan joukkueeseen, bias tosiaan häviäisi. Mutta mukana katoaisi myös se, mikä tekee analyysistä terävää: sisäpiirin tuntemus siitä, miten tietty valmentaja rakentaa puolustuslinjan, tai miksi joku pelaaja saa aina luottoa johtoportaalta. Yleisanalyytikko voi kertoa mitä kentällä tapahtui. Entinen pelaaja voi kertoa miksi, ja usein myös miltä se tuntui sisältä päin.

Mikä oikeasti ärsyttää katsojia

Kun United-fani turhautuu Nevilleen tai Arsenal-fani Keowniin, kyse ei useinkaan ole itse taustasta vaan sävystä: koetaanko selostaja liian pehmeäksi omaa entistä seuraansa kohtaan, tai päinvastoin liian kovaksi, ikään kuin yrittäisi todistaa jotain. Tämä on toimituksellinen kysymys, ei rekrytointikysymys. Sama pelaaja voi analysoida rehellisesti tai puolueellisesti riippuen siitä, kuinka tarkasti hän erottaa oman fanituksensa ammatillisesta arviosta.

Parempi ratkaisu kuin täydellinen neutraalius

Toimivin malli ei ole karsia kaikki seurayhteydet pois, vaan sekoittaa niitä tarkoituksella. Kun selostuspöydässä istuu kaksi asiantuntijaa eri taustoista, kuten yksi Unitedin ja yksi Liverpoolin kasvatti, vinoumat tasapainottavat toisiaan livenä katsojan silmien alla. Tämä on jo osittain käytäntö monissa suurotteluissa, mutta ei kaikissa. Sky ja TNT voisivat systemaattisemmin varmistaa, että jokaisessa suuressa ottelussa on vastapainoa, sen sijaan että yksi entinen pelaaja saa yksinoikeuden kommentoida entistä seuraansa peli toisensa jälkeen.

Lopputulema

Täysin puolueettomien selostajien vaatimus on ymmärrettävä reaktio turhautumiseen, mutta se ampuisi ohi maalin. Ratkaisu ei ole poistaa asiantuntemus, joka syntyy vuosien pelaajaurasta yhdessä seurassa, vaan varmistaa, että ruudussa on aina vastapaino sille. Neville, Carragher ja Keown eivät ole ongelma sinänsä. Ongelma on, kun heidät jätetään yksin puolustamaan tai arvostelemaan entistä työnantajaansa ilman ketään haastamassa näkökulmaa vierestä.