Ketkä Premier Leaguen keskikentällä ovat olleet todella täydellisiä?

Mitä täydellinen arvosana oikeasti tarkoittaa?

Otteluarvosanat ovat subjektiivisia siinä mielessä, että ne syntyvät toimittajien ja analyytikkojen tulkinnoista. Mutta 10/10 on eri kategoria. Se ei ole pyöristetty yhdeksikön yläpäästä ylöspäin: se annetaan ottelulle, jossa pelaaja ei käytännössä tehnyt mitään väärin ja vaikutti kaikkeen oikeaan. Keskikentällä se on vielä harvinaisempaa kuin hyökkääjällä, koska keskikentän suoritus on hajaantuneempaa: syötöt, puolustusliikkeet, painostus, paikanvalinta. Yksittäinen maali ei pelasta huonoa ottelua, eikä yksi virhe tuhoa loistavaa.

Niinpä kun joku Premier Leaguen keskikentäläinen kerää useita täydellisiä arvosanoja vuosikymmenen aikana, se paljastaa rakenteellisen piirteen: huippusuoritukset eivät ole sattumaa.

Kevin De Bruyne: standardi, johon muita mitataan

Kun puhutaan Premier Leaguen parhaista keskikentistä viimeisen kymmenen vuoden aikana, De Bruyne on väistämätön lähtöpiste. Belgialainen on ollut Manchester Cityn sydän Pep Guardiolan alaisuudessa, ja hänen kykynsä hallita ottelun tempoa, syöttää läpi tiukkoja linjoja ja ilmestyä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan on tehnyt hänestä poikkeuksellisen arvioitavan pelaajan. Täydellinen arvosana vaatii täydellistä kokonaisuutta, ja De Bruyne on tuottanut sellaisia otteluita säännöllisesti.

Hänen tapauksessaan kyse ei ole vain luovuudesta. Fyysinen kattavuus, puolustuksellinen sitoutuminen ja kyky vaikuttaa otteluun myös silloin, kun pallo ei ole hänen jaloissaan, tekevät hänestä arviointikoneiston kannalta täydellisen: kaikki näkyy, kaikki voidaan mitata, ja lähes kaikki on positiivista.

N'Golo Kanté: eri tyyppi, sama tulos

Kanté on kiinnostava vastaesimerkki. Hänen pelityylinsä ei tuota numeroita samalla tavalla kuin De Bruyne: vähemmän syöttöjä maalipaikoille, vähemmän luovia ratkaisuja. Mutta täydellinen arvosana ei edellytä luovuutta, se edellyttää virheetöntä suoritusta omassa roolissa. Kantén rooli Chelsean paidassa ja Ranskan maailmanmestaruusvuonna 2018 oli sellainen, että hänen läsnäolonsa muutti otteluita rakenteellisesti. Kun hän pelasi parhaimmillaan, vastustajan hyökkäykset kuolivat ennen kuin ne alkoivat.

Se on juuri se tyyppi suoritus, josta täydellisiä arvosanoja syntyy: ei pelkästään mitä teit, vaan mitä et antanut tapahtua.

Bruno Fernandes: volyymi ja huiput

Bruno Fernandes on Manchester Unitedin kauden jälkeen kauden tärkein pelaaja, ja hänen arvosanansa heijastavat sitä. Hän pelaa paljon, hän vaikuttaa paljon, ja kun hän on huipussaan, se näkyy kaikkialla: maaleissa, syötöissä, liikkeessä, johtajuudessa. Täydellisiä arvosanoja kertyy osittain siksi, että hän on mukana niin monessa ottelun ratkaisevassa hetkessä.

Hänen tapauksessaan on kuitenkin rehellisyyttä: volyymi tuo myös huonoja otteluita. Fernandes ei ole De Bruynen tavoin johdonmukainen huipulla, mutta hänen huippunsa ovat kiistattomat.

Miksi juuri keskikenttä on kiinnostava kategoria?

Hyökkääjä voi saada 10/10 kahdella maalilla ja kolmella syötöllä. Maalivahti voi saada sen torjumalla ottelun. Keskikentäläinen tarvitsee molempia: riittävästi osallistumista hyökkäykseen, riittävästi puolustuksellista työtä, riittävästi paikanvalintaa. Se tekee täydellisestä arvosanasta keskikentällä aidosti harvinaisemman.

Se myös tarkoittaa, että lista pelaajista, jotka ovat saavuttaneet sen toistuvasti, rajaa joukon pieneksi: ei kaikki huiput ole saaneet niitä, koska joidenkin pelitapa ei yksinkertaisesti tuota täydellisiä kokonaissuorituksia.

Mitä lista ei kerro

Täydellisten arvosanojen lukumäärä ei ole sama asia kuin paremmuusjärjestys. Pelaaja, joka on ollut liigassa kymmenen vuotta, on ehtinyt keräämään enemmän kuin pelaaja, joka tuli kolme vuotta sitten. Joukkueen laatu vaikuttaa: Cityn pelaajalla on paremmat edellytykset täydelliseen suoritukseen kuin viimeiseksi jääneen joukkueen pelaajalla.

Mutta lista tekee yhden asian: se näyttää, ketkä ovat pystyneet nousemaan absoluuttiseen huippuunsa useammin kuin muut, liigan kovimmalla tasolla.