City ja Armstrong: kieltäminen on pahempaa kuin teko

Armstrongin malli: valehtele, kunnes se ei enää onnistu

Lance Armstrong voitti Tour de Francen seitsemän kertaa ja kielsi dopingin käytön julkisesti vuosikausia, oikeussaleissa, haastatteluissa ja mediakampanjoissa, jotka murskasivat hänen kriitikkonsa. Kun totuus lopulta tuli esiin, titteleiden riisumisen lisäksi koko ura kirjoitettiin uusiksi: valheen varaan rakennettuna projektina. Tarinasta tuli lopulta kertomus siitä, kuinka pitkään ja kuinka aggressiivisesti dopingia peiteltiin.

City ja sata-pykäläinen syytelista

Manchester City on vuosien ajan vastannut Englannin jalkapalloliiton talousvakausrikkomussyytteisiin samalla tavalla: ehdottomalla kiellolla. Syytteet ovat yhä ratkaisematta, ja seura kiistää ne täysin, vakuuttaen toimineensa sääntöjen mukaan. Syytelistan laajuus on silti poikkeuksellinen verrattuna mihinkään muuhun Valioliiga-seuraan historiassa. Kyse ei ole pienestä kiistasta yhdestä transferista tai sponsorisopimuksesta, vaan vuosien mittaisesta prosessista, joka koskee seuran koko talousmallia.

Miksi kieltäminen on pahempi strategia kuin tunnustus

Armstrongin tarina opettaa yhden asian selvästi: mitä pidempään valhetta pidetään yllä, sitä enemmän siitä tulee itse tarina. Doping oli pyöräilyssä sen aikakauden todellisuus, moni muukin huippuajaja käytti aineita. Armstrongin rangaistus oli ankarampi kuin monen muun juuri siksi, että hän rakensi koko julkisuuskuvansa kieltämisen ja vastahyökkäyksen varaan. Hän haastoi toimittajia oikeuteen, mustamaalasi entisiä joukkuekavereita ja esiintyi uhrina niin kauan, että paluuta ei enää ollut.

Cityn tilanne on rakenteellisesti samankaltainen, vaikka syyllisyydestä ei ole vielä päätöstä. Jokainen vuosi, jonka seura käyttää vakuuttaakseen yleisön syyttömyydestään, nostaa panoksia siinä tapauksessa, että päätös lopulta kääntyy sitä vastaan. Jos rikkomuksia todetaan, kertomuksesta tulee helposti enemmän kieltämisestä kuin itse säännöistä lipsumisesta kertova.

Mitä City menettää, jos kieltäminen jatkuu

Jalkapallossa, toisin kuin pyöräilyssä, rangaistukset eivät yleensä tarkoita mitaleiden takaisin ottamista jälkikäteen, mutta maine on eri asia. Mikäli syytteet osoittautuvat osittainkin todeksi, Cityn mestaruuskaudet eivät katoa pöytäkirjoista, mutta niistä tulee kyseenalaisia samalla tavalla kuin Armstrongin Tour-voitot ovat nykyään kronikoituina skandaalin kautta.

Moni syyttäjistäkin myöntää, ettei City todennäköisesti menetä mitään titteliä takautuvasti riippumatta tuomiosta. Juuri siksi kieltäminen on taloudellisesti ja maineellisesti huonompi vaihtoehto kuin nöyrä myöntäminen olisi ollut jo vuosia sitten. Seura, joka olisi aikanaan sanonut tehneensä virheitä ja korjanneensa ne, olisi tänä päivänä huomattavasti vahvemmassa asemassa kuin seura, joka on käyttänyt vuosikausia juristeihin ja julkisuuskampanjoihin puolustaakseen mahdollisesti kestämätöntä asemaa.

Lopputulema

Armstrongin tapaus opettaa yhden asian: kieltämisen hinta nousee joka vuosi, kun totuus odottaa paljastumistaan. Doping tiedettiin vääräksi jo silloin, se ei ollut yllätys. Manchester City pelaa nyt samaa peliä sillä erotuksella, että sen syyllisyydestä ei ole vielä päätöstä, ja mitä pidempään syytelista roikkuu ratkaisematta seuran ehdottoman puolustuksen takana, sitä kovempi isku on tulossa siinä päivässä, kun asia lopulta ratkeaa.